Kenelle vastuu lapsen oikeuksien varmistamisesta kuuluu?

08.05.2017

Viime viikolla (5.5.2017) tuli ilmi että Tanskan viranomaiset olivat hakeneet Somalimaasta, Hargeisasta nuoria (tyttöjä, 15-20v ), jotka oli vasten tahtoaan viety laitoskouluun. Yksi nuorista oli ottanut yhteyttä synnyinmaahansa ja kertoi kovin sanoin oloistaan siellä. Tanska ja osa EU-maista olivat vaatineet nuoria palautettavaksi. Tytöt pääsivät todennäköisesti perille jo lauantaina. Tapauksessa huomioitavaa on, että niin Tanska kuin muut EU-maat joiden kansalaisia tytöt ovat, olivat tietämättömiä asiasta kunnes yksi tapaukseen osallinen tyttö otti yhteyttä synnyinmaahansa. Viranomaisten yhteistyö sujui ennennäkemättömän hyvin.

Miten valtaväestön ja maahanmuuttaja perheiden kasvatus mahdollisesti eroaa toisistaan?

Teini-ikä ja varhaisnuoruus ovat haasteellisia aikoja kaikille riippumatta etnisyydestä. Vanhempien tehtävänä on turvata nuoren kehitys ja tulevaisuus sekä rajojen asettaminen. Vaikka kulttuurilla ja uskonnolla on myös merkitystä, niin ongelma on enemmänkin kasvatusmetodien erilaisuudessa ja niiden soveltamisessa ympäristöön. Valtaväestöön kuuluva nuori tulee kulkemaan todennäköisesti samaa reittiä kuin omat vanhemmat, kun taas maahanmuuttajien lapset joutuvat tasapainottelemaan kahden kulttuurin välillä. Kun teini oikuttelee, vanhemmat ymmärtävät tämän, koska ovat itsekin joskus olleet samassa tilanteessa.

Maahanmuuttaja vanhempien tilanne on taas monimutkaisempi. He eivät välttämättä ole kasvaneet vastaavassa ympäristössä ja kokeneet huoletonta teini-ikää tai lapsuutta ollenkaan. Tämä voi johtua sodista, vallitsevasta kulttuurista tai uskonnosta sekä muista vaikeuksista. Jos vanhempi ei koe kuuluvansa yhteiskuntaan, jossa kasvattaa lastaan, niin tuskin silloin lapsi/nuori tulevat myöskään sitä tuntemaan. Yleisimmin ongelma lähtee liikkeelle siitä, kun vanhempi menee paniikkiin huomatessaan ettei osaa eikä tiedä mistä saada apua.

Pelko ja huoli on niin valtava nuoren puolesta, että ajankohtaiseksi tulee pelastussuunnitelma eli pahimmillaan tämä kasvatuslaitos. Tällä siirrolla on yleensä kauaskantoiset seuraukset sekä vanhemmalle että nuorelle ja pelastumisen sijasta nuori joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle. Vietettyään tietyn ajan kasvatuslaitoksessa, tämä nuori palaa katkerana ja hylkiönä takaisin yhteiskuntaan. Hänellä on jo leima "epäonnistuneena" nuorena, joten usein he ajattelevat, ettei heillä ole mitään menetettävää. Yritys saada nuori aikuistumaan aikaisemmin osoittautuukin virheeksi ja näin lopputuloksena on yhteiskunnalle kallis ja yhteisölle "hyödytön" nuori.

Tuskin tätä ilmiötä on Suomessa tutkittu saati tilastoitu mutta näin tapahtuu. Vaikka ilmiö on ehkä vähenemässä maahanmuuttaja vanhempien keski-iän nuortuessa ja epäonnistuneiden tarinoiden levitessä, mutta onko meillä varaa luottaa pelkästään siihen? Tämä on pitkään jatkunut ilmiö, jossa viime viikon tapaus antaa mahdollisuuden Suomelle ottaa opiksi ja ennaltaehkäistä. Toivon mukaan Suomessakin viranomaiset ottavat mallia ja saavat rohkeuden puuttua tähän. Heidän tulisi myös kuunnella ja olla yhteistyössä maahanmuuttajayhteisöjen kanssa lähestyen ongelmia ratkaisukeskeisesti. Koemme, että tämänkaltaiset "palautukset" valtioilta voivat myös lisätä viranomaispelkoa entisestään ja sen ehkäisemisessä yhteistyön korostamista ei voi liioitella. Toisaalta on myös mietittävä mitä tehdä niiden nuorten kanssa, jotka lähetetään maihin, joissa ei viranomaisia ole tai valtio ei muuten ole yhteistyökykyinen.

Fenix Helsinki ry