Pakkoavioliiton juuret ja mahdollisen kunniaväkivallan rooli

05.11.2017

Pakkoavioliitto on taas ollut esillä viimeaikoina, kun oikeusministeriön pyynnöstä julkaistiin Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin laatima selvitys. "Selvityksen mukaan on useita syitä, joiden vuoksi rikokset eivät tule poliisin tietoon. Avioliittoon pakottaminen tapahtuu tyypillisesti läheis- tai luottamussuhteessa. Kynnys tehdä rikosilmoitusta lähiomaisesta ja perhe tai sukuyhteisön menettämisen pelko estävät usein uhrin oma-aloitteista hakeutumista viranomaisten tai tukipalveluiden pariin." (Oikeusministeriö)

Kuten selvityksessäkin huomattiin ja varmasti tiedettiin aikaisemminkin, pakkoavioliiton perimmäisten syiden tiedostaminen ja tunnustaminen ovat avainasemassa perinteen ja ilmiön kitkemiseksi. Usein on mielikuva siitä, että tietoa tarvitsevat viranomaiset ja matalankynnyksen puuttumistyötä tekevät tahot, mutta sen lisäksi tiedon puutteessa ovat monet, jotka mielletään yleisessä keskustelussa pakkoavioliiton toteuttajaksi. Yleisimmin siis miehet, joiden rooli uhrina sivuutetaan usein täysin.

Kun takana on vahva kulttuuriperinne, jota ohjaa vahvat sekä vanholliset uskomukset, on tärkeää ymmärtää myös yhteisön ja perheen rooli ja sen myötä ongelman laajuus. Uskonnon merkitystä pohtiessa, olemme huomanneet sillä olevan verrattain pieni rooli, vaikkakin sen avulla vahvistetaan oikeutta toteuttaa tiettyjä perinteitä sen enempää kyseenalaistamatta.

Olemme viimeaikoina lähestyneet asiaa erilaisista näkökulmista. Olemme keskustelleet monen eri asemassa olevan ihmisen kanssa, niin naisten, miesten kuin vanhempien. Huomionarvoista oli se, että useammassa tapauksessa ihmiset hyväksyivät syyt, joita pakkoavioliittojen takana piili. Ja juuri nämä syyt ja "ideologiat" ovat niitä, mitkä ohjaavat useita ilman, että he ymmärtävät, ettei pakkoavioliittojen vastustaminen ole mahdollista ilman, että koko käsitys naisten ja tyttöjen roolista menee uusiksi. Eli pakkoavioliittoa ei hyväksytä, mutta itse syyt pakkoavioliittoon kuitenkin hyväksytään. Tämä oli mielenkiintoista, sillä yhdeksi syistä nousi huoli tyttäristä ja jonkinlainen tarve suojella heitä ja heidän turvallisuuttaan. Pakkoavioliitto sanana on kammottava ja vieroksuttava, jopa siinä kulttuurissa missä sitä esiintyy, sillä monet toistavat usein sitä että, tyttö voi kieltäytyä. Toisaalta he eivät kuitenkaan tunnista syitä, joiden vuoksi tyttö kieltäytyisi hyvästä mahdollisuudesta. Toinen painava tekijä, jota kuitenkin harvoin mainitaan muussa yhteydessä kuin kunniaväkivallan ollessa puheenaiheena, on yksi perimmäisimmistä syistä myös pakkoavioliitossa. KUNNIA! Oli se sitten perheen kunnia, joka koetaan olevan tytön kannettavana tai kunnian menetyksen pelko yhteisössä, joka johtaa valintoihin, joihin ei ole perusteita tai uskalluksen puutteeseen vetäytyä sopimuksista, vaikkei niitä enää koetakaan hyviksi.

Vanhempien rooli on toki keskeinen, etenkin isän ja veljen, mutta usein myös heitä ohjailee yhteisöt. Yleinen mielikuva, riippuen toki kulttuurista, on hyvin usein kunniallisen perheen tytär, jota voi "tarjota" kunnialliselle perheelle. Sekä vastaanottamiseen että tyttären "antamiseen" liittyy kasvojen menettämisen uhka, sillä jos kaikki ei mene hyvin, on mahdollista, että kukaan ei tule menemään kyseisen tytön kanssa naimisiin, ainakaan perheen suosittelemana. Tämä on perinteinen ajatusmaailma asiasta huolimatta mistä kulttuurista tulee.

Haluamme myös nostaa esiin todella yleisen aiheeseen liittyvän ilmiön, joka kuitenkin usein jää näennäisesti heikompien uhrien varjoon eli miehiin kohdistuvan pakkoavioliiton. Tämä esiintyy toki eri tavalla miesten keskuudessa, mutta tässäkin yhteinen tekijä on kunnia, joka näyttäytyy siten, että mies ei voi kieltäytyä arvokkaana miehenä naisesta joka hänelle on "annettu". He eivät siitä pidä kuitenkaan isompaa meteliä, koska heillä on paremmat mahdollisuudet "kieltäytyä" vedoten mm. opiskeluun kuin tytöillä. Heillä ei myöskään ole samaa painolastia kunniasta ja epäonnistumisesta kuin tytöillä. Siitä huolimatta heillä on myös paine suostua eivätkä monet kieltäydykään tyttäristä, joita heidän vanhemmat heille "suosittelevat" tai "antavat". Se on kuitenkin heille kunniaosoitus ja he kokevat paineita sekä syyllisyydentuntoa, mikäli asettaisivat vanhempansa huonoon asemaan yhteisössä sekä toisen perheen silmissä. Miehet ovat usein nuoruudestaan asti kasvaneet tietynlaiseen rooliin ja tämä vain korostuu, jos heillä on ollut siskoja, joiden siveysvalvojina he ovat toimineet.

Tuoko Suomessa asuminen sitten haasteita asian suhteen? Kyllä. Monissa tapauksissa tämä voi johtaa myös kunniaväkivaltaan. Entä kuinka paljon ihmisten painostaminen avioliittoon saattaa vaikuttaa heidän tulevan kumppaninsa kohteluun. Onko mahdollista, että se lisää joko henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa vääränlaisen kumppanin kanssa eläessä ahdistuksen puskiessa pintaan? Tämä myös johtaa monen miehen toisen vaimon ottamiseen tai monen nuoren pariskunnan erkaantumiseen yhteisöstä ja päihdeongelmiin. Näiden lisäksi nämä vaikuttavat usein myös koko perheen asemaan yhteisössä. Vaihtoehto, jota moni ymmärrettävästi suosii, on naimisiinmeno ja perheen perustaminen, jolla varmistetaan suvun vahva sosiaalinen tuki, yhteisön jäsenyys ja ehkäistään kasvojen menettäminen yhteisössä.

Suomessa haasteena on myös viranomaisten liikaa vastuuttaminen hoitaa ja kitkeä nämä perinteet, jotka kulkeutuvat maailman eri kolkista. Kieltämiset ja lainsäädännöt ovat hyvä ja tärkeä tapa tietenkin varmistaa, että kenellekään ei jää epäselväksi miten tärkeitä ihmisoikeudet ja yksilön vapaus ovat Suomessa. Nämä perinteet ovat kuitenkin niin juurtuneita toimintamalleja, että ne vaativat niin syvää tietoisuutta eri kulttuureista ja uskonnoista, että niiden avulla kykenee argumentoimaan vakuuttavasti myös henkilöiden kanssa, joiden on vaikea nähdä omien päivittäisten tapojen ristiriitaisuus suhteessa asuinmaansa käytäntöihin ja lakeihin. Tämä taas vaatii itse yhteisöjen jäsenten aktiivisuutta käydä kouluttamassa ja tarjota ruohonjuuritason palveluita ja tietoja sekä heidän omasta kulttuuristaan, että suomalaisesta yhteiskunnasta heidän omalla kielellään.

Ujuni Ahmed (ujuni@fenixhelsinki.com)

Yazin Isse (yazin.isse@fenixhelsinki.com)

Fenix Helsinki ry