Selvitys Suomessa syntyneiden tyttöjen ympärileikkauksesta

28.09.2017

Fenix Helsinki Ry
Ujuni Ahmed
Emmi Ylispangar


Sisältö

  1. Johdanto
  2. Tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisy Suomessa
  3. Haastatteluiden taustaa
  4. Haastatteluiden tuloksia
  • Matkan tarkoitus pimennossa
    Keskustelua aiheesta ei ole
    Keskusteluavun puute
    Muita huomioita haastattelusta

    5. Äitien kokemukset neuvolasta liittyen omaan ja mahdolliseen lapsen ympärileikkaukseen 
    6. Kulttuuritulkkien kokemukset äitien ja viranomaisten kanssa työskentelystä
    7. Pohdintaa tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisyn keinoista

Lähteet

1. Johdanto

Tyttöjen ympärileikkauksesta on käyty keskustelua yli vuosikymmen. Eri viranomaistahot, esimerkiksi Ihmisoikeusliitto ja Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, ovat useasti nostaneet esille huolen tyttöjen sukupuolielinten leikkauksesta. THL:n viimeksi 6.7.2017 päivitetyssä raportissa (Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus) ympärileikkauksesta löytyy kattavaa tietoa siitä, mistä on kyse. THL:n raportti kertoo siitä, että aihe on edelleen ajankohtainen. Aiheeseen liittyen ei ole kuitenkaan aikaisemmin saatu haastateltavaksi Suomessa syntyneitä tyttöjä, jotka olisi ympärileikattu. On ollut epäilyksiä, että Suomesta on viety tyttöjä ulkomaille ympärileikattavaksi, mutta aiheen arkaluontoisuuden vuoksi, siitä ei ole ollut näyttöä.

Selvityksessämme olemme haastatelleet neljää Suomessa syntynyttä ja ympärileikkauksen kokenutta tyttöä. Selvitystä varten on myös käyty keskustelua Suomessa synnyttäneiden ympärileikkauskulttuurista tulleiden äitien kanssa siitä, miten ympärileikkauksesta on puhuttu viranomaistahojen puolelta. Lisäksi kolmen kulttuuritulkin kanssa on keskusteltu siitä, miten he ovat kokeneet, että Suomessa viranomaiset ovat pyrkineet tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisyyn konkreettisesti. Fokus on nimenomaan Suomessa syntyneissä tytöissä, joille on tehty ympärileikkaus muualla. Selvityksessä käydään aluksi läpi historiaa, mikä Suomella on tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisyssä. Seuraavassa osassa avataan haastatteluiden taustaa ja niiden tuloksia sekä keskusteluiden taustaa ja tuloksia. Lopussa pohditaan, miten tuloksia voisi hyödyntää jatkossa tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisyssä Suomessa.


2. Tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisy Suomessa

Ympärileikkauksen kokeneet naiset ovat viime vuosina nostaneet mediassa esiin kokemuksiaan. Sen myötä myös monet viranomaistahot ovat puhuneet ilmiöön liittyvästä huolestaan. Ympärileikkaus on jo vanha perinne, joka näkyy tiettyjen yhteisöjen arjessa myös Suomessa. Perinteeseen liittyy THL:n mukaan kulttuuriset, uskonnolliset, moraaliset, puhtauteen liittyvät, esteettiset, seksuaalisuuteen liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset syyt, joten myös ennaltaehkäiseviä keinoja pohtiessa on mietittävä ratkaisuja mahdollisimman monipuolisesti. (THL, Tyttöjen ympärileikkaus)

On ollut erinäisiä huhuja ja epäilyksiä tämän kaltaisista tapauksista, mutta vielä ei ole ollut Suomessa ainuttakaan tapausta, jossa uhri tai muu henkilö olisi tehnyt tyttöjen ympärileikkauksesta rikosilmoitusta. Turun Sanomien Tyttöjen ympärileikkaukset pelkona myös Suomessa - Tyksissä tehty avausleikkauksia - artikkelissa THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klementti kommentoi mahdollisista epäilyksistä seuraavasti: "- Viranomaisten tietoon ei ole tullut yhtään tapausta, mutta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta on tullut vastaan epäilyjä siitä, että tyttöjä olisi ympärileikattu Suomessa" (Ilmestynyt 10.2.2017) Samassa artikkelissa todettiin että THL:n tyttöjen ja naisten ympärileikkausten estämisen toimintaohjelman raportissa vahvistui kyseinen epäilys.

Tyttöjen ympärileikkauksen vastaista työtä, niin ennaltaehkäisevää kuin neuvovaa työtä, on tehty Suomessa jo lähes 20 vuotta. Aihetta on käsitelty useissa eri oppimateriaaleissa ja sitä sivuavissa ohjelmissa. Pitkäaikaisin hanke tyttöjen ympärileikkaukseen liittyen on Ihmisoikeusliiton KokoNainen, joka on toiminut RAY.n rahoittamana vuodesta 2002 lähtien. Ihmisoikeusliitto on tehnyt myös Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus Suomessa: Asiantuntijaryhmän suositus sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle - raportin (2004), jossa ohjeistetaan ammattihenkilöstöä ennaltaehkäisemään tyttöjen ympärileikkauksia. Lisäksi Tyttöjen talolla Helsingissä on pidetty monia keskustelutilaisuuksia tyttöjen ympärileikkauksesta maahanmuuttajataustaisille tytöille. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2012) THL:n raportissa todetaan, että kaikkien lapsiperheiden kanssa työskentelevien viranomaisten harteilla on ottaa vastuu tytön ympärileikkauksen puheeksi ottamisessa ja ennaltaehkäisyssä. Lainsäädäntö asiaan liittyen olisi otettava ainakin kerran puheeksi sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka ovat lähtöisin alueilta, joissa tyttöjen ympärileikkauksia tehdään. Neuvolakäynnit ovat hyvä tilaisuus herättää luontevaa keskustelua ja informoida vanhempia tyttöjen ympärileikkauksesta. THL, Tyttöjen ympärileikkaus)

Yhtenä ennaltaehkäisyn keinona THL mainitsee myös työntekijöiden koulutuksen ympärileikkaukseen ja siitä keskustelemiseen liittyen. "Kulttuuritulkit", jotka omaavat saman kulttuurisen taustan asiakkaiden kanssa, ovat avainasemassa helpottamassa vanhempien perehdyttämistä Suomen lainsäädäntöön tyttöjen ympärileikkaukseen liittyen. (THL, Tyttöjen ympärileikkaus)

Mulki Mölsän KokoNainen- projektin puitteissa tehdyn tutkimuksen haastatteluissa käy ilmi, että ympärileikkaus ei ole ainoastaan vanhempien toive, vaan siihen liittyy myös teini-iässä olevien nuorten tyttöjen omat halut ja identiteetin etsintä. Haastatellut kertoivat, että Euroopassa tyttöjen ympärileikkauksesta voitaisiin ehkä luopua, mutta kotimaahan palatessa tapa pitäisi ehkä päivittää taas ympäristön odotusten mukaiseksi. Myös vierailuilla kotimaahan haastatellut äidit kertoivat kokeneensa painostusta ympärileikata tyttäret vierailun aikana. Haastatteluissa paljastui, etteivät kaikki tienneet Suomen lainsäädännöstä tai pitäneet sitä merkittävänä ympärileikkauspäätöksen kannalta. KokoNainen- projektin ruohonjuuritasolla käytyihin koulutustilaisuuksiin ja keskusteluihin sekä tutkimuksiin nojaten näyttää siltä, ettei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tyttöjä vietäisiin ulkomaille ympärileikattaviksi. (2004, Ihmisoikeusliitto ry)

3. Haastatteluiden taustaa

Haastateltavien löytäminen raporttia varten oli haastavaa. Moni tyttö kertoi kokemuksistaan, mutta harva oli kuitenkaan valmis haastateltavaksi, edes nimettömänä. Leimautumisen pelko yhteisön sisällä "vasikkana" on edelleen suuri ja keskustelua käydään mieluummin pienemmässä ja turvallisessa ympäristössä, kuin "myönnettäisiin" julkisesti ympärileikkauksen vääryys. Keskusteluiden mukaan se johtuu siitä, että usein perheenjäsenet ovat ympärileikkauksen tekijöinä ja heitä halutaan suojella. Vaikka tytöt tiedostavat heidän vanhempiensa tehneen väärin, niin he myös ymmärtävät mikä vanhempia ajoi ratkaisuun. Tämän takia myös haastateltavat olivat huolissaan siitä, ettei heidän tarinaansa jaeta julkisesti tunnistamisen vuoksi.

Näissä ruohonjuuritason keskusteluissa on käynyt myös ilmi, että vanhemmilla ei ole tietopohjaa tyttöjen ympärileikkauksen terveysriskeistä tai muusta aiheeseen liittyvästä, vaan he toimivat enemmän olettamusten ja odotusten pitkälle juurtuneiden perinteiden pohjalta.

Niin yksityiset keskustelijat kuin haastatellut korostivat sitä, että tapaus on ollutta ja mennyttä, minkä vuoksi voivottelu on heidän kohdallaan turhaa. Haastatteluun suostui lopulta neljä tyttöä, jotka ovat iältään 18-23-vuotiaita. Ympärileikkaukset tehtiin heille 6-9-vuotiaina Egyptissä, Somaliassa, Iranissa ja Syyriassa. Heistä yksi on käynyt gynekologilla aikuisiällä.

Selvitystä varten on käyty keskusteluja neuvolatoiminnasta neljän ympärileikkauskulttuurissa kasvaneen äidin kanssa, joiden lapset ovat syntyneet Suomessa. Keskusteluja käytiin myös kolmen kulttuuritulkin kanssa, jotka ovat olleet mukana ympärileikattujen naisten kanssa neuvolassa, ja kysyttiin heidän näkemyksistään, miten tyttöjen ja naisten ympärileikkauksesta puhutaan vanhempien kanssa hoitajien puolelta.

4. Haastatteluiden tuloksia

Haastattelut paljastivat monia huolestuttavia piirteitä liittyen tyttöjen ympärileikkaukseen, jotka vaikuttavat hyvin monisyisesti perinteen olemassaoloon. Esiin ponnahtavia huolenaiheita olivat erityisesti seuraavat kolme toistuvaa ilmiötä:

Matkan tarkoitus pimennossa

Erityisesti huomio kiinnittyi haastateltavien kertomuksissa siihen yhteneväisyyteen, että lähes kukaan heistä ei ollut tietoinen matkan tarkoituksesta etukäteen. Yhdessä tapauksessa tyttö sanoi, että on ollut ajan kysymys milloin se tapahtuu, mutta ajankohta tuli silti yllätyksenä.

Keskustelu aiheesta perheen sisällä

Toinen silmiinpistävä huomio tyttöjen kertomuksissa oli se, että vaikka he olivat hyvin tietoisia aiheesta ja sen herättämästä positiivisesta tai vähintään neutraalista mielipiteestä kotona, eivät he käyneet keskustelua aikuisten kanssa aiheesta juurikaan. Yhdessä tapauksessa äiti oli puhunut etukäteen omasta kokemuksestaan ja siitä, kuinka ympärileikkauksen myötä tytöstä kasvaa nainen. Sen tarkemmin aiheesta ei tämänkään tytön kohdalla ollut puhuttu eli aihe on pitkälti ollut tabu. Useimmat eivät ole voineet valmistautua tulevaan mitenkään tai esittää mahdollisia kysymyksiä ympärileikkaukseen liittyen. Pikemminkin yhdessä haastattelussa tyttö kertoi yrittäneensä kertoa ympärileikkauksestaan isälleen matkan jälkeen, mutta isä käski vaieta asiasta. Tämä voi olla myös osasyy siihen, miksi haastateltavat ovat pyrkineet työntämään kokemukset pois mielestään.

Keskusteluavun puute

Hälyttävin huomio kuitenkin haastattelujen pohjalta oli tyttöjen operaation jälkeinen aika, jolloin he eivät voineet käydä asiaa läpi kenenkään kanssa. Yksi haastateltavista vastasi kysymykseen siitä, oliko hän puhunut asiasta kenellekään jälkikäteen seuraavasti: " En, koska tiesin että siitä ei saa puhua. Ja olisin saanut piiskaa jos olisin sotkenut ulkopuolisia asiaan, jossa he ei edes osaisi auttaa välttämättä. " Muut kokivat samoin, ettei aiheesta ole sallittua puhua. Lisäksi se on yhteisössä niin normaali asia, ettei keskustelua usein koeta tarpeelliseksi. Yksi haastatelluista kertoi, että halusi vain unohtaa asian häpeän takia, jota hän tunsi sukupuolielimensä muokkaamisesta, eikä sen vuoksi halunnut puhua asiasta kenellekään. Asian unohduttaminen tietoisesti tai tiedostamatta toistui tyttöjen puheissa.

Muita huomioita haastattelusta

Haastatelluista kolme oli sitä mieltä, että ympärileikkaus on täysin turha toimenpide, jonka tekeminen pitäisi lakkauttaa. Yksi tytöistä kuvasi asiaa näin: "Ennen ajattelin, että se on osa uskontoa, mutta nyt, kun olen tutkinut, niin olen ymmärtänyt, että se ei ole niin ja minulle se oli ylimääräinen kivulias toimenpide. Olen miettinyt, että millaista olisi jos minua ei olisi ympärileikattu, koska se on asia, mitä en tule ikinä tietämään. Toivoisin vain, että olisin itse saanut tehdä sen valinnan eikä kukaan olisi päättänyt minun puolestani." Yksi tytöistä kuvasi ympärileikkauksen symboloivan puhtautta, ja että kokee sen olevan tärkeä tytöille heidän tulevaisuuden kannalta.

Tyttöjen ympärileikkauksen syiksi haastatellut kertoivat samoja aiheita, kuin THL:n raportissakin mainittiin. "Ihmiset, etenkin musliminaiset uskovat että se on joku rituaali, että nyt tyttö on nainen ja sen kanssa voi mennä naimisiin. Ne pelkää, että jos tyttöä ei ympärileikata niin hän voi harrastaa seksiä ennen avioliittoa ja sen jälkeen kukaan ei halua häntä." Vastauksessa ilmenee niin kulttuurinen kuin uskonnollinen syy sekä moraalinen ja seksuaalinen syy, kun halutaan tytön säilyvän neitsyenä ennen naimisiinmenoa. Sosiaalisesti olisi häpeä suvulle, mikäli tyttöä ei saataisi naimisiin ja taloudellisuus astuu myös kuvaan, kun naimatonta suuta pitäisi ruokkia. Nämä syyt näkyvät siis edelleen myös joidenkin Suomessa asuvien perheiden asenteissa.

Tytöt eivät myöskään tienneet ympärileikkauksen laittomuudesta. Yksi oli arvellut näin olevan siitä syystä, että leikkaus tehtiin ulkomailla, mutta muuten ei tytöillä ollut asiasta tietoa.

On itsestäänselvää, että haastatteluissa myös kipu oli hallitsevana teemana. Haastatelluista kaksi oli saanut puudutuspiikin, mutta kaksi oli leikattu kaikki tunto tallella. Yksi tytöistä kuvasi kipua niin kovaksi, että pelkäsi saavansa sydänkohtauksen. Haastateltavien vastauksissa toistui se, etteivät he ymmärrä tällaisen ylimääräisen monen viikon kivun aiheuttamista pienille lapsille.

5. Äitien kokemukset neuvolasta liittyen omaan ja mahdolliseen lapsen ympärileikkaukseen

Äitien kanssa keskustellessa kävi ilmi, että usein hoitajat ovat arkoja ottamaan puheeksi ympärileikkausta, vaikka olisivat huomanneet, naisen ympärileikatuksi. Yhdessä tapauksessa hoitaja oli huomannut, että äiti on ympärileikattu ja oli jäänyt pidemmäksi aikaa tuijottamaan ja tutkimaan alapäätä kommentoimatta kuitenkaan mitenkään. Äiti oli kokenut olonsa hämmentyneeksi ja oli kysynyt, onko jokin vialla. Hoitaja oli vastannut, että rutiinitarkastus. Äidille oli jäänyt kuitenkin kummallinen olo tilanteesta sillä hän tiesi mistä oli kysymys. Hän olisi toivonut, että hoitaja kysyy suoraan ennemmin kuin aiheuttaa hämmennyksellään pelkoa myös odottavalle äidille, että jokin olisi vialla.

Äidit kokivat, että hoitajien pitäisi olla varmempia tilanteessa, eikä hämmentyä liikaa, kun jo äideilläkin saattaa niin intiimistä tilanteesta olla epävarmoja tunteita. Yhdessä tapauksessa äidiltä ei oltu kysytty tai puhuttu neljän raskautensa aikana mitään ympärileikkauksesta. Monessa tapauksessa äidit kokivat, etteivät hoitajat tienneet kuinka asiaan pitäisi suhtautua tai kuinka puhua ympärileikkauksesta. Asian puheeksi ottaminen tuntui olevan vaikeaa hoitajille, kun äidit itse kokivat, että helpoiten asiaa saisi käytyä läpi yksinkertaisesti puhumalla suoraan.

Eräs äiti kertoi, ettei hänen tapauksessaan ollut koko raskausaikana otettu puheeksi ympärileikkausta, vaan vasta lapsen ollessa jo muutaman viikon ikäinen. Hän ihmetteli, että mikäli Suomeen vasta muuttanut olisi raskaana, eikä hänelle kerrottaisi esimerkiksi Suomen lainsäädännöstä ympärileikkaukseen liittyen ennen synnytystä, niin hän saattaisi hyvin ehtiä ympärileikata tytön tämän synnyttyä ihan vain, koska ei tiennyt sen olevan laitonta. Jo äitiysneuvolassa ympärileikkauksesta puhuminen olisikin siis äärimmäisen tärkeää. Äitien puheissa toistui, että ympärileikkauksen ennaltaehkäisyssä hoitajien kunnollinen koulutus ympärileikkauksesta puhumiseen on avainasemassa. Tällä hetkellä ympärileikkaukseen suhtautuminen ja kyky siitä puhumiseen vaihtelee suuresti hoitajien keskuudessa.

6. Kulttuuritulkkien kokemukset äitien ja viranomaisten kanssa työskentelystä

Kulttuuritulkit ovat tässä selvityksessä olleet henkilöitä, jotka ovat toimineet tulkkeina sekä kulttuuritulkkeina usealle äidille. Äidit ovat olleet tulkkeja käyttäessään joko raskaana tai vastikään synnyttäneet tyttärensä Suomessa. Kulttuuritulkit ovat käyneet keskusteluja sekä äitien että neuvolahoitajien kanssa ympärileikkauksesta ja siihen liittyvistä asioista. He ovat olleet myös tulkkaamassa monia neuvolakäyntejä, joissa ympärileikkausta ei ole otettu puheeksi, vaikka heidän mielestään olisi ollut aiheellista. Eräs kulttuuritulkki, kertoi eräästä erityistapauksesta, jossa hän oli ollut tulkkaamassa äidille, joka oli vienyt tyttärensä ala-ikäisenä ympärileikattavaksi ulkomaille. Neuvolasta tiedettiin tapauksesta ja äiti perusteli tekoa sekä tietämättömyydellä että uskonnolla. Hänen kanssaan ei ollut käyty keskustelua itse leikkauksesta raskaana ollessaan. Ohjeistus tulkille oli, että vain suunnitteilla olevalle ympärileikkaukselle voi tehdä jotain, mutta sen jo tapahduttua, asialle ei ole enää mitään tehtävissä. Tulkki ei tiennyt miten tapaus oli edennyt.

Kulttuuritulkit, joiden kanssa olemme keskustelleet tämän selvityksen tiimoilta edustavat kolmea eri etnistä ryhmää. Silti heidän kokemukset ovat olleet viranomaistahoista sekä äideistä samankaltaisia. Monien äitien myös koettiin esittävän, etteivät he ymmärrä mistä on kyse ja hoitajien toisinaan jättäneen asian siihen. Eräs kulttuuritulkki kertoi, että neuvolassa ei ole selkeätä yhtenäistä linjaa asiasta puheeksi ottamisen suhteen. Se on hyvin hoitajakohtaista ääripäästä toiseen. Toinen neuvolahoitaja saattaa kysyä epävarman kömpelösti tai kokea kysymisen noloksi kun taas toinen saattaa kysyä törkeästi loukaten äitiä syyllistämällä, jolloin puolustuskanta nousee esille. Eräs tulkeista kertoi yhdestä mieleenpainuvimmasta tapauksesta näin:

"Toimin muutaman vuoden ajan freelance-tulkkina, jonka aikana jouduin tulkkaamaan erittäin ahdistavia asioita. Kaikista mieleenpainuvin ja surullisin oli suorittamani tulkkaus koulun terveydenhoitajan vastaanotolla. Surullista siitä teki sen että, vanhemmat olivat vieneet ala-aste ikäisen tyttärensä Kurdistaniin silvottavaksi. Perhe oli asunut Suomessa tuolloin alle 5-vuotta ja olivat todella uskovaisia. Äidillä oli niqab ja kädetkin olivat peitetty.

Kouluterveydenhoitaja meni shokkiin ja kysyi että miksi? Tytön äiti vastasi kylmän varmasti, että tämä kuuluu uskontoon, johon kouluterveydenhoitaja vielä kysyi, että luuleeko tämä tehneen hyvää tytölleen. Tytön äiti ei enää vastannut muuta kuin. että, se kuuluu tehdä."

7. Pohdintaa tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisyn keinoista

Se, että tytöt eivät usein etukäteen tiedä milloin ympärileikkaus tapahtuu, on vanhemmille varmistus siitä, etteivät tytöt puhu ympärileikkauksesta esimerkiksi opettajille tai muille aikuisille etukäteen. Se kuitenkin aiheuttaa lapsille stressiä jo siitä syystä, että he tiedostavat, että ympärileikkaus tulee tapahtumaan, mutta sen häilyessä tuntemattomana mörkönä jossakin tulevaisuudessa, he eivät pääse käsittelemään sitä. Toisaalta, jos tytöille puhutaan siitä lähinnä naiseksi muuttumisrituaalina hyvin vähäsanaisesti, he saattavat jopa kunnioituksella odottaa sitä. Siitä syystä tytöille pitäisi aikaisessa vaiheessa puhua suoraan, mistä ympärileikkauksessa on kyse. Samaa myös haastatellut ehdottivat, kun heiltä kysyttiin keinoja ympärileikkauksen ennaltaehkäisyyn.

Yksi tytöistä koki ongelman olevan, että tytöille valehdellaan, että ympärileikkaus on osa uskontoa, eikä niinkään kulttuuripohjaista, josta voisi helpommin kieltäytyä. Hän uskoo, että jos ympärileikkauksesta tiedotettaisiin enemmän ja tarkemmin, mitä uskonto todella asiasta sanoo, niin tytöt saisivat rohkeuden kieltäytyä matkoista tai puhua asiasta jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Myös toinen haastateltavista ehdotti samankaltaisia keinoja ja lisäksi vanhemmille pitäisi tähdentää ympärileikkauksen seurauksista: "Mun mielestä siitä pitäisi saada kerrottua vanhemmille että jos tekevät näin, edes ulkomailla, niin saavat karkotuksen. Ehkä sit ne lopettaisi. Kouluissa pitää kertoa myös tytöille että se ei ole sopivaa eikä edes uskonnossa sanottua. Myös koraanikoulussa olisi voinut meille kertoa asiasta." Yksi haastatelluista ehdotti, että tytöt, jotka ovat matkustaneet ympärileikkausta tekeviin maihin, pitäisi Suomeen palattua tarkistaa, ettei ympärileikkausta ole tehty. Tämäkin tyttö oli sitä mieltä, että tyttöjen tiedottaminen ympärileikkauksesta etukäteen, olisi hyvä askel oikeaan suuntaan.

Kun ympärileikkaus on tehty, lapset tietoisesti ja osin ympäristön painostamana painavat asian unohduksiin. Niin kivulias ja hämmentävä tapahtuma kuitenkin helposti jättää trauman, joka käsittelemättömänä jää painamaan mieltä. Kun vielä ottaa huomioon ympäristön, esimerkiksi koulun, jossa suurimmalle osalle vastaavaa leikkausta ei ole tehty, voi tytölle tulla ulkopuolinen ja häväisty olo. Tämä saattaa myös linkittyä siihen miksi maahanmuuttajataustaisten tyttöjen liikunta- ja uintitunneilla käyntiä rajoitetaan jo alakoulussa.

Huomionarvoista on, että tytöistä yksi on käynyt Suomessa myös gynekologilla, eikä terveydenhuollon ammattilainen puuttunut tai kysynyt asiasta lainkaan. Myös yhtenäistä heillä on ollut se, että kukaan haastatelluista tytöistä ei ollut käynyt gynekologilla täysi-ikäistyttyään. Gynekologi nähdään asiana, joka kuuluu ainoastaan naimisissa olevan naisen elämään, mikä tekee myös haastavaksi ymmärtää ja tietää, että on tullut kohdelluksi väärin. Tämä tieto tarpeeksi ajoissa myös auttaisi varmasti tarjoamaan tytöille ammattiapua ja käsitellä asiaa varhaisessa vaiheessa, sekä voisi helpottaa tulevaisuudessa seksielämää.

Keskusteluiden pohjalta jäi myös suuri kysymys, kuinka tehokkaita hoitohenkilökunnan koulutukset tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisystä todella ovat. Monissa lähteissä toistettiin sitä kuinka ennaltaehkäisevään toimintaan perehdytetään eri hoitotahoja, mutta kentällä puutteet näyttäytyivät kiistattomasti, ainakin äitien ja kulttuuritulkkien keskusteluiden perusteella.

Tämän selvityksen pohjalta on pääteltävissä, että tiedottaminen ja ennaltaehkäisy eivät konkreettisesti toimi, niin kauan kuin yhteisöjen jäsenet eivät osallistu valistamiseen ja niin kauan kuin yhteisöjen sisällä näitä ongelmia ei nähdä ongelmina. Haastatellut tytöt olivat ristiriitaisessa asemassa, jossa he eivät olisi halunneet asettua heidän vanhempiaan vastaan puhumalla heidän asioistaan ja heidän kehitysvaiheistaan lapsina, ja kuitenkin useimpien heidän ollessa sitä mieltä, että kyseinen perinne pitäisi lopettaa. Kulttuuritietämys on erittäin tärkeää, sillä monen tytön vanhempien kulttuureissa määrittyy vanhemman ja lapsen, etenkin tytön, rooli vahvemmin kuin perinteisessä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämän takia erityisasemassa ovat kulttuuritulkit, sillä perustulkin oma asenne kyseistä aihetta kohtaan sekä hänen asemansa yhteisössä saattaa vaikuttaa luottamuksen rakentamiseen. Yhteinen viesti lähes kaikilta keskusteluissa mukana olleilta ihmisiltä oli selkeä: Tällaista ei pitäisi saada tapahtua Suomessa.

Vaikka selvityksessä haastateltavat ovat edustaneet eri kansalaisuuksia, jotka kulttuurillisesti poikkeavat toisistaan osin suurestikin niin käsitys, kokemus ja asenne tyttöjen ympärileikkauksesta on ollut hyvin samanlainen. Se on positiivinen asia ja kiistämättä edustaa nuoremman sukupolven näkemyksiä. Kuitenkin ottaen huomioon, kuinka vaikeaksi jo nämä haastateltavat kokivat haastattelut, on selvää, että myönteiset asenteet tyttöjen ympärileikkauksia kohtaan istuvat edelleen tiukassa vielä joissakin Suomessakin asuvissa perheissä. Niin kauan kuin näin on, ei ympärileikkauksen ennaltaehkäisevässä työssä saisi aihetta käsitellä liian kulttuurisensitiivisesti. Esimerkiksi vanhempien ja äitien kanssa on hyvä puhua selkeästi ja suoraan siitä, kuinka vakava asia ympärileikkaaminen on, jottei jää väärinkäsityksiä laillisuudesta ja sen haitallisuudesta niin tytön fyysiselle kuin psyykkiselle voinnille.


Lähteet:

Tiilikainen, Marja, toim. 2004. Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus Suomessa. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimus. https://www.thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/maahanmuuttajien-terveys-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-seksuaali-ja-lisaantymisterveys/tyttojen-ja-naisten-ymparileikkausten-fgm-ehkaisy/tyttojen-ja-naisten-ymparileikkaus luettu 22.8.2017

Akimo, Minna. Turun Sanomat. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3393024/Tyttojen+ymparileikkaukset+pelkona+myos+Suomessa++Tyksissa+tehty+avausleikkauksia luettu 21.8.2017

Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelma 2012-2016 (FGM) www.stm.fi/julkai

Fenix Helsinki ry