Poliisin tiedotus heikentää  tuhansien sivullisten turvallisuutta

15.01.2019

Viimeaikoina meitä kaikkia on järkyttänyt Oulun tapahtumien kaltaiset sairaalloiset ja epäinhimilliset rikokset. Tällaiset rikokset ovat äärimmäisen tuomittavia ja niiden ennalta estäminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. On ollut kuitenkin hienoa nähdä, miten eri yhteisöt, yksilöt ja päättäjät ovat heränneet lasten aseman ja turvallisuuden kehittämiseen. Lasten aseman parantamisen eteen tehdään tällä hetkellä paljon hyvää työtä ja haluan antaa sille kaiken sen ansaitseman kunnian. Haluaisin kuitenkin nostaa muutaman epäkohdan, jotka olen kohdannut seuratessani viimeaikaista uutisointia.

Olemme lähiviikkojen aikana saaneet lukea uutislehtien ja -sivustojen etusivuilta, kuinka poliisi on tiedottanut tutkivansa ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tekemiä törkeitä seksuaalirikoksia. Teot ovat erittäin tuomittavia, mutta poliisin tarve korostaa tekijöiden ulkomaalaistaustaa jättää kritiikille paljon tilaa. Poliisin tehtävänä on tutkia rikokset ja saattaa ne syyttäjälle tuomioistuinkäsittelyä varten. Rikostutkinta tulee suorittaa tasa-arvoisesti, objektiivisesti ja neutraaliasenteisesti asianomistajien tai rikoksesta epäiltyjen kieli- ja kulttuuritaustasta huolimatta. Poliisin lainopillinen tavoite on kaikissa sama ­- selvittää rikos. Se on poliisin tehtävä ilman muuta tarkoitusta. Tekijöiden ulkomaalaistaustaisuuden julkaiseminen edistää rikostutkintaa lähes ainoastaan silloin, kun tiedottamisella jaetaan tuntomerkkejä tuntemattoman tai karkuteillä olevan tekijän tavoittamiseksi. Muutoin ulkomaalaistaustasta tiedottamiselle ei siis ole rikoksen selvittämiseksi mitään tarvetta. Myös Helsingin poliisilaitoksen hyllytetty poliisipäällikkö Lasse Aapio kommentoi asiaa Vihreä Lanka -lehdelle vuonna 2016 antamassaan haastattelussa, että "poliisi tiedottaa epäillyn rikoksentekijän ulkomaalaistaustasta vain silloin, kun tekijä on tuntematon ja häntä etsitään". Aapion kommentti liittyi vyyhtiin, jossa poliisin ylikorostettua ulkomaalaisuutisointia kummasteltiin edellisen kerran. Suurin osa (eli noin 80 prosenttia) viime vuonna Suomessa tehdyistä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista oli kantaväestöön kuuluvien henkilöiden tekemiä, mutta miksi näistä kantaväestön tekemistä seksuaalirikoksista ei tiedotettu korostetusti? Mieleen herääkin kysymys, käyttävätkö yksittäiset poliisit, poliisiryhmät tai poliisitaustaiset päättäjät tällaista viestintää oman maahanmuuttokriittisen asenteensa levittämiseen. Poliisin tehtävä on suorittaa laissa säädetyt tehtävät objektiivisesti ja neutraalisti ottamatta kantaa politiikkaan.

On erityisen tärkeää, että jollekin tietylle ryhmälle tyypillinen rikollisuus tilastoidaan ja tuodaan päättäjien tietoon ennalta estävien ratkaisujen kehittämiseksi. Yksittäistapauksissa korostettu uutisointi kuitenkin vain kasvattaa vastakkainasettelua ja rakentaa ennakkoluuloja ihmisille, joilla ei muutenkaan ole riittävästi ennakkoluuloja vähentäviä kohtaamisia maahanmuuttajien kanssa. Tällaisessa tapauksessa ulkomaalaistaustaa korostava viestintä vain vahvistaa ennakkoluuloisten ihmisten ennakkoluuloja ja leimaa siten kaikkia ihonväriltään tai muilta ominaisuuksilta kantaväestöstä erottuvia ihmisiä. Poliisin toimintaa määrittävän poliisilain mukaan poliisin tulee toimia sovinnollisuutta edistäen, mikä esimerkiksi Oulun tapauksessa on räikeästi epäonnistunut. Poliisin viimeaikaisen toiminnan voidaan katsoa aiheuttaneen vastakkainasettelua, joka on joissain tapauksissa kärjistynyt jopa fyysiseksi. Poliisin toiminta on aiheuttanut yleistä turvallisuuden heikkenemistä tuhansille ja tuhansille asiaan täysin millään tavoin liittymättömille ja jopa itsekin samanlaisten tekojen kohteeksi joutuneille kantaväestöstä poikkeavannäköisille ihmisille. Joillekin yksittäisille henkilöille on saattanut aiheutua jopa hengen ja terveyden varaa, kuten Tampereella maahanmuuttajataustaisiin kohdistuneessa mahdollisesti rasistisessa ampumatapauksessa kävi.

Toinen viimeaikaisessa uutisoinnissa pohdintaa herättänyt asia on islamin uskonnon yhdistäminen törkeisiin seksuaalirikoksiin. Erilaisissa haastatteluissa ja keskusteluissa on nostettu esiin, että Oulun raiskaustapausten kaltainen toiminta perustuu islamin uskontoon ja sen sallimaan arvomaailmaan. Ongelma ei ole islamin uskonto. Uskonnoista puhuttaessa ei voida puhua "yhdestä ainoasta uskonnontulkinnasta". Uskossa oleminen on uskonnollisten lähteiden tulkintaa, jossa jokainen valitsee oman tiensä parhaimmaksi katsomallaan tulkinnanpolulla. Loppu on uskoa siihen, että omaksumani tulkinta on oikea. Tämä tulkinta uskonnosta voi olla joidenkin mielestä oikea, joidenkin mielestä väärä. Se on uskontoa. Islamin uskonto ei siis ole se ongelma. Ongelmana ovat sairaalloisen arvomaailman omaksuneet henkilöt, joista jotkut ovat islamin uskossa omalla tavallaan. Muslimivaltioissa rangaistaan Oulun kaltaisista rikoksista moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Onko teko islaminmukainen, jos muslimivaltio rankaisee teosta kivittämällä ja kuolemantuomiolla? Oulun kaltaisissa teoissa rikosten tekijä saattaa kokea tekonsa islamin uskonsa näkökulmasta täysin vääräksi, mutta tekee sen silti. Miksi tuhat kantasuomalaista raiskaa vuosittain lapsensa, jos raiskaaminen johtuu islamin uskonnosta? 


Ujuni Ahmed

Toiminnanjohtaja