Arvoisat ministerit Antti Häkkänen ja Kai Mykkänen

23.10.2018

Kiitämme Teitä siitä, että ylläpidätte keskustelua tyttöjen sukuelinten silpomisesta ja tuotte esiin eri näkökulmia yhteiskunnan eri tasoilta. Haluamme jatkaa vuoropuhelua nostamalla esiin joitakin huomioita liittyen julkaisuunne "Tyttöjen sukuelinten silpominen on törkeä pahoinpitely (11.10.2018)".

Vetoatte kirjoituksessanne Suomessa jo 20 vuotta tehtyyn silpomisen vastaiseen työhön, jonka aikana Suomessa on ollut silpomisen vastaista neuvontaa, ohjeistusta, viranomaismääräyksiä ja toimenpideohjelmia. Kirjoituksenne mukaan vastaavankaltainen valistustyö on myös tulevaisuudessa ainoa keinomme puuttua tyttöjen silpomiseen. Vuonna 2015 voimaan astunut Istanbulin sopimus kuitenkin velvoittaa Suomen valtion toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että lapsiin ja tyttöihin kohdistuvat rikokset tutkitaan ja pannaan syytteeseen tehokkaasti. Koetteko, että 20 vuotta silpomisen vastaista työtä ja tämän työn avulla 0 rangaistukseen johtanutta viranomaistoimea täyttävät Istanbulin sopimuksen vaatimukset tehokkaasta rangaistukseen saattamisesta?

Istanbulin sopimus velvoittaa Suomen valtion varmistamaan, ettei tyttölapsiin kohdistuvia väkivallantekoja oikeuteta kulttuurilla, uskonnolla tai perinteillä. Mainitsemanne usean vuosikymmenen kestäneen valistamistyön ja toimenpideohjelmien jälkeenkin yhteisöissä on edelleen vallalla käsitys, että Suomessa asuvien tyttölasten silpomisen rangaistavuus on tulkinnanvaraista kulttuuri-, uskonto- ja perinnesyihin vedoten. Kokemuksemme kenttätason yhteisötyöstä osoittaa, että asian vieminen eteenpäin vain julistamalla taas yksi uusi toimenpideohjelma muiden joukkoon ja unohtamalla rikoslain pykälien ennalta estävät vaikutukset eivät täytä Istanbulin sopimuksen velvoitteita.

Arvoisa ministeri Häkkänen: Olette vaatineet lasten seksuaalisuuteen liittyvien rikosten ankaroittamista ja lainsäädännön selkeyttämistä esittämällä uusia lainkohtia, jotka ovat jo sisältyneet aikaisempaan lainsäädäntöön. Silpomiseen keskittyvän kirjoituksenne mukaan tyttöjen silpomiseen liittyvä lainsäädäntö on jo olemassa eikä erillislain säätäminen tämän johdosta ole tarpeellista. Miksi linjanne erityisesti eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttölasten seksuaalisuuteen liittyvien rikosten erillislaista eroaa muusta linjastanne lasten seksuaalisuuteen liittyvässä lainsäädännössä? Olette aiemmin tänä vuonna perustelleet haluanne kiristää lainsäädäntöä sillä, että "rikoslaki on yksi selkeä osoitus siitä, miten yhteiskunta suhtautuu lapsiin kohdistuviin rikoksiin". Fenix Helsinki -järjestönä vaadimme, että tällaisen vahvan viestin lähettämisen tulee koskea myös eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia.

Lopuksi haluamme huomauttaa kirjoituksessanne olleesta asiavirheestä, jonka kohteliaasti pyydämme korjaamaan: Olette viitanneet tekstissänne Fenix Helsinki ry -järjestömme selvitykseen, jossa kirjoituksenne mukaan kerrotaan naisten ja tyttöjen päätyneen silvottavaksi vanhempiensa kotimaahan. Fenix Helsinki ry ei ole ottanut selvityksessään kantaa silvottujen tyttöjen kieli- tai kulttuuritaustaan eikä tyttöjen vanhempien mahdollisiin ulkomailla sijainneisiin syntymämaihin, minkä johdosta tekstissänne olleen asiakohdan voidaan katsoa olevan virheellinen.

Ujuni Ahmed, Toiminnanjohtaja

Mahmud Daham, Puheenjohtaja

Fenix Helsinki ry