Jokaiselle tytölle samanlaiset oikeudet

13.10.2019

Järjestimme 11.10. tyttöjen päivänä Kansalaisinfossa, Jokaisen tytön oikeus- seminaarin, jossa ääneen pääsivät useat eri viranomaistahot puhumaan siitä, kuinka juuri heidän tahollaan kunniaväkivallan eri ilmenemismuotoja pyritään ennaltaehkäisemään ja puuttumaan. Tietoisuus kunniaväkivallasta on lisääntynyt ja asenteet sitä kohtaan ovat muuttuneet viranomaisten puolelta tuomitsevammaksi, vaikka yhä edelleen silmien sulkeminen lasten arjessa rajoittamiselta on yleistä. Kuluneella viikolla käräjäoikeus langetti harvinaislaatuisen tuomion isälle, joka oli yrittänyt yliajaa tyttärensä ja tämän poikaystävän päälle. Tavallisesti tämänkaltaisissa tapauksissa näyttöä ei ole riittävästi tuomioon, sillä kunniaväkivalta jää vahvasti perheen väliseksi asiaksi, eikä siitä tehdä rikosilmoituksia.

 Seminaarin puheenvuoroissa tulikin vahvasti esiin naisten ja tyttöjen tarve saada tietoutta ihmisoikeuksista, itsemääräämisoikeudesta ja Suomessa vallitsevista laeista. Suomea pidetään yleisesti turvallisena hyvinvointivaltiona, joka monella saralla toimii esimerkkinä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edelläkävijämaana. Seminaarissa nostettiin kuitenkin esiin ero yleisen turvallisuuden ja yksilön henkilökohtaisen turvallisuuden kokemuksen välillä. Monet naisista ja tytöistä joutuvat Suomessakin elämään pelon keskellä siitä syystä, ettei heillä ole tietoutta omista oikeuksista tai Suomesta saatavista palveluista. He jäävät kielitaidottomina eri palvelumuodoista vaille, kun viranomaiset jättävät tiedonhaun heidän harteilleen. Silpomisen vastaisen erillislain arvo nähdään myös sen tietoutta lisäävässä aspektissa kuten myös herätyksenä ammattilaisten vastuussa ottaa silpominen puheeksi. Jälleen yleisöstä otettiin esiin, kuinka neuvolassa oli sivuutettu riski silpomiseen täysin eikä asiasta ollut puhuttu ennen tai jälkeen lapsen syntymän lainkaan. 

 Viranomaisvastuuta painotettiin erityisesti Suomeen vastatulleiden pakolaisten kohdalla, joilla ei ole tietoutta tai kielitaitoa tuoda esiin heidän fyysistä koskemattomuuttaan uhkaavia faktoja kuten jokin tietty maantieteellinen alue, jossa on suuri riski tulla silvotuksi. Kokemusta oli siitä, että vasta kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen tehtävän uusintahakemuksen yhteydessä on tullut esiin vaara joutua silvotuksi, vaikka asia olisi pitänyt ottaa puheeksi jo ensimmäisen käsittelyn yhteydessä viranomaisen toimesta. Silpominen on hyvin arkaluontoinen asia, jota naisen on suuri kynnys ottaa puheeksi etenkin, kun ei ole tietoa sen vaikutuksesta turvapaikkapäätöstä tehtäessä. Viranomaisten on myös tiedostettava naisten vaara, joutua uudelleen silvottavaksi, mikäli heille on tehty avausleikkaus.  Jotta kunniaväkivaltaan saataisiin puututtua mahdollisimman tehokkaasti, peräänkuulutettiin vahvaa viranomaisyhteistyötä sekä jatkuvasti ajan tasalle päivitettävää koulutusta kulttuureista ja uskonnoista alan ammattilaisille.

 Erittäin tervetullut puheenvuoro pidettiin kunniaan liittyvästä arjen rajoittamisesta. Siitä kuinka harrastukset, pukeutuminen tai ammatti määritetään vanhempien ja yhteisön toimesta, joiden vuoksi lapset joutuvat jo hyvin nuoresta iästä pitäen kokemaan eriarvoisuutta ja yksilön omien toiveiden ja tavoitteiden mitätöintiä. Koululla ja opettajilla pitäisi olla selkeät ohjeet siitä, millaisissa vanhempien toiveissa koulu voi joustaa ja missä taas opettajien suunnittelemat oppitunnit tulee pitää kaikille samanlaisina kulttuurista riippumatta. Seminaarissa kuultiin, kuinka esimerkiksi opettajien suhtautuminen katoileviin lapsiin vaihtelee suuresti. Erään kotimaahansa lähetetyn kokemus oli, ettei hänen katoamistaan selvitetty mitenkään katoamisen aikaan tai hänen palattuaan takaisin Suomeen. Toinen kokemus oli täysin päinvastainen ja opettaja oli hänen tapauksessaan ollut hyvinkin paljon puheluyhteydessä ja varmistanut useaan kertaan, että kaikki on nuorella hyvin. Sekä katoileviin lapsiin, että tavalliseen lapsen ja nuoren arkeen liittyen on ensiarvoisen tärkeää varmistaa koulun ja vanhempien välinen yhteistyö ja kommunikaatio, jotta luottamus suomalaista koulujärjestelmää kohtaan vahvistuisi, mikä voi ehkäistä monia myöhemmin syntyviä kotoutumattomuudesta johtuvia lieveilmiöitä. Kun koti ja koulu ovat yhteisymmärryksessä siitä, että molemmat ajavat lasten etua ja turvallisuutta, vahvistaa se lapsen kokemusta kokonaisvaltaisesta hyväksynnästä kahden kulttuurin kansalaisena. 

 Suuret kiitokset seminaarin mahdollistaneille puhujille:

Kansanedustaja Sofia Vikman, Monika-naiset liitto ry, Sisäministeriö, Opetushallitus, Työ ja Elinkeinoministeriö, Maahanmuuttovirasto, Pakolaisneuvonta, Kunniaan liittyvän väkivaltatyön yksikkö, Sopu-työ ja Bahar-hanke, ja African Care. 

Kiitos seminaariin osallistuneille. 


Fenix Helsinki ry
Järjestökoordinaattori
Emmi Ylispangar