Maahanmuuttajanaisen riski joutua raiskauksen uhriksi on moninkertainen verrattuna kantaväestön naiseen, mutta se ei ylitä uutiskynnystä.

10.12.2018

Nyt kun Oulun laajasta seksuaalirikosepäilystä on kohu hieman laantunut, meillä on ehkä mahdollisuus ja kyky tarkastella seksuaalirikoksia laajemmin objektiivisesti. Myös Oulun tapauksessa valitettavasti kävi niin kuin muissakin: monet käyttivät tapausta omien poliittisten agendojensa ja argumenttiensa tukemiseksi, usein perusteeksi maahanmuuttovastaisuudelleen. Vaarallinen varjopuoli näyttäytyi jälleen kerran Oulun tapauksessa kun monet tavallisesti aiheeseen kantaanottavat tahot olivat vaiti. Todennäköisin syy vaikenemiselle on tekijöiden tausta tai sen arkaluonteisuus, eli turvapaikanhakijuus tai maahanmuuttajuus. Vaikka on selvää, että tämänkaltaisia tai minkäänlaisia seksuaalirikoksia ei pitäisi tapahtua yhteiskunnassamme oli tekijä kuka tahansa. Joskus taustatiedot tekijästä, teon laajuudesta ja tavasta kuitenkin auttavat meitä ennaltaehkäisemään ja puuttumaan ongelmiin tehokkaammin. Uskon että myös juuri tämän takia Oulun tapahtumien kaltaisten tekijöiden tausta on ollut esillä niin laajasti..

Itse haluan tarkastella tätä ongelmaa laajemmin siltä kohdin, mitä olen nostanut esille aiemmin.. Monissa maissa käsitys naisten asemasta ja roolista on kyseenalainen, ja kaukana tasa-arvosta. Monissa maissa edes lain edessä nainen ei ole tasa-arvoinen. Luonnollisesti kun ihminen tulee sellaisesta ympäristöstä, joka poikkeaa meidän normeistamme radikaalisti, emme voi odottaa että kasvuympäristön muokkaama ajatusmalli katoaa saavuttaessa Helsinki-Vantaan-lentoasemalle. Omien mahdollisten traumojen/kokemusten käsittelemättä jättäminen on vaarallista, ja jo itsessään aiheuttaa oireilua. Kaikkein tärkeintä on kartoittaa mitkä normit ja ajatusmallit ovat sellaisia, jotka horjuttavat yksilön, perheen, yhteisön ja yhteiskunnan perusoikeuksia ja tasa-arvoa. Turvapaikanhakioiden ja maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten tarkastelu kaipaa eri kulttuurien valtarakenteisiin perehtymistä, ja sen lisäksi laajempaa lähtömaiden objektiivista tarkastelua.

Koen aiheelliseksi kysyä tässä vaiheessa, miksi seksuaalirikokset yleisesti järkyttävät meitä eniten silloin kun uhri on kantaväestöön kuuluva, vaikka maahanmuuttajanaisen riski joutua raiskauksen uhriksi on moninkertainen. Tutkimuksia ja selvityksiä tästä aiheesta on liian vähän, mutta nopealla googlauksessa selviää että asia on juuri näin:

"Raiskausrikosten uhriksi maahanmuuttajat joutuvat suhteessa useammin kuin kantaväestö. Maahanmuuttajanaisten riski joutua uhriksi on lähes kaksinkertainen kantaväestön naisiin nähden" Lähde: THL:n vastaus SM:n tietopyyntöön turvallisuuden, tasa-asrvon ja yhdenvertaisuuden parantamisen edellyttämissen toimenpiteistä https://thl.fi/documents/10531/3794292/Liite_Lausunto+1468.pdf/5626e062-2f8e-4227-984b-4fc36fc4e999

"Maahanmuuttajanaisten riski joutua raiskausrikoksen uhriksi oli lähes kaksinkertainen kantaväestöön nähden. Korkeimmat riskit tutkituista maahanmuuttajaryhmistä olivat afrikkalaisilla (seitsemänkertainen kantaväestöön nähden) ja vietnamilaisilla naisilla (viisinkertainen). Määrällisesti eniten maahanmuuttajataustaisten uhrien joukossa oli Länsi-Euroopassa (viisitoista) ja Afrikassa (yhdeksän) syntyneitä. Länsieurooppalaisista uhreista kuusi oli Ruotsissa ja neljä Virossa syntyneitä. Myös raiskausrikoksissa väestöryhmien ikärakenteen erot selittivät osin maahanmuuttajien korkeaa riskiä. Kun ikärakenne vakioitiin, maahanmuuttajanaisten riskitaso laski runsaan neljänneksen ollen kuitenkin edelleenkin 30 prosenttia kantaväestöä korkeampi. Afrikkalaistaustaisten naisten riski joutua raiskausrikoksen uhriksi oli vakioinnin jälkeenkin yli nelinkertainen kantaväestöön nähden" " Lähde: Helsingin Yliopisto: Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä; https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152441/265_Lehti_ym_2014.pdf?sequence=2&isAllowed=y

"Toisaalta monet ulkomaalaiset tai ulkomaalaistaustaiset, etenkin naiset ja lapset, kokevat väkivaltaa oman yhteisönsä sisällä, jolloin rikoksiin ei liity rasistista motiivia. Maahanmuuttajanaiset ovat yleisesti ottaen haavoittuvainen ryhmä ja heillä on korkea riski joutua väkivallan uhreiksi. Maahanmuuttajanaiset joutuvat noin kaksi kertaa todennäköisemmin raiskauksen uhreiksi kuin kantaväestöön kuuluvat naiset. Erityisen korkea riski on ainakin afrikkalais- ja vietnamilaistaustaisilla naisilla. 60 % maahanmuuttajanaisten raiskaajista on itsekkin maahanmuuttajia" Lähde: https://rikoksentorjunta.fi/etnisiin-vahemmistoihin-kohdistuva-vakivalta?fbclid=IwAR3jDV4x1wbWPWIAR8WhwXMxU9VjzZA8lVA_k-9C376EeVbQfmQFZRKue7Y

Näiden ja muiden tutkimusten ja selvitysten pohjalta voi tehdä selkeän tulkinnan siitä, että uhrien huono kokemus poliiseista lähtömaissa, huono kielitaito, ja tiedonpuute oikeuksista tai yhteiskunnan tarjoamasta avusta, ovat syynä sille, miksi nämäkin tapaukset jäävät piilorikoksiksi. Sen lisäksi uskallan väittää, että yhteisöissä vallitsevien normien, ja tuen puutteen vuoksi on vielä haasteellisempaa, jos tekijä myös kuuluu samaan yhteisöön.

Maaliskuussa kirjoitin henkilökohtaisessa blogissani Uudessa Suomessa: "Kulttuureissa, joissa miehillä on lähtömaissa ollut vankkumaton valta-asema, saattaa tämä asetelma vain vahvistua uudessa kotimaassa kun rooleja pitää sovittaa ja suojella uudelta ympäröivältä yhteiskunnalta." Voit käydä lukemassa blogia kokonaisuudessaan: (https://ujuni87.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252425-rinnakaisyhteiskunnan-todelliset-uhrit)

Esimerkiksi seksuaalirikoksesta tuomion saanut syyrialaistaustainen mies vaati tuomionsa lieventämistä vedoten kulttuurieroihin. Hänen mukaansa naisten ja miesten asema suomalaisessa kulttuurissa on erilainen kuin Syyriassa. Hän "luuli" että raiskausyritys ei ollut rangaistava teko. Tässä vaiheessa on oleellista muistuttaa, että missään kulttuurissa raiskaus ei ole sallittua. Siitä huolimatta tietyissä kulttuureissa vallitsee hiljainen hyväksyntä sillä häpeä kohdistuu juuri uhriin ja jopa heidän perheeseensä. Leimautumisuhan takia uhri saattaa joutua menemään lopuksi naimisiin raiskaajansa kanssa. Siksi mielestäni meillä on aihetta pohtia, miten varmistamme että naiset myös näissä yhteisöissä tiedostavat että Suomessa raiskauksen yrittäminen ja seksuaalinen ahdistelu on rangaistava teko.

Jotta voimme auttaa ja päästä käsiksi seksuaalirikosten uhreiksi päätyneitä naisia, meidän pitää laajemmin tarkastella ongelmien syitä. Yksi ongelmista on epäonnistunut kotouttuminen ja yhteiskunnan tukiverkostojen puuttuminen. Tästä tuleekin mieleen syyskuussa julkaisustu OECD:n arviointi, jonka mukaan Suomen kotihoidontuki on osasyy maahanmuuttajanaisten heikkoon työmarkkina-asemaan. OECD:n apulaispääsihteeri kommentoi arviota seuraavasti:

Lasten kotihoidon tukea tulee tarkastella uudelleen, sillä se voi tehdä kotona pysymysen houkuttelevaksi".  Kyseisen jutun voit lukea kokonaisuudessaan täältä : https://www.talouselama.fi/uutiset/oecdn-mukaan-suomen-kotihoidon-tuki-heikentaa-naisten-tyomarkkina-asemaa-ja-silla-on-vaikutusta-myos-maahanmuuttajalasten-kotoutumiseen/ca32544c-e475-3657-878f-74a53250cc9f

Varmast tämä on osa syytä, mutta en usko että tilanne muuttuisi radikaalisti, jos tukia ei olisi. Mielestäni meidän on alettava tarkastelemaan joissain yhteisöissä vallitsevia, naisia syrjiviä rakenteita. Joissain yhteisöissä vallitsee naisille ja miehille vahvat, selkeät roolit, ja yhteisön vahvat normit, joilla ei ole välttämättä enää tänä päivänä mitään tekemistä tasa-arvon ja perusoikeuksien kanssa. Maahanmuuttajanaisten pitää olla osa suomalaista sekä yhteisönsä yhteiskuntarakennetta, ja tätä meidän pitää tukea. Koen, että meidän on korkea aika varmistaa etteivät maahanmuuttajanaiset jää kielitaidottomuuden takia patriarkaalisten rakenteiden ja seksuaalirikosten alle vain heidän etnisen taustansa vuoksi. Meidän on korkea aika miettiä toteutuuko tasa-arvo ja miten sekä lisäksi meidän tulee miettiä olisiko feministisiä arvoja tarpeellista jalkauttaa yhteisöihin, ja pohtia mitä esteitä tälle on.

Huhtikuussa Vuoden Pakolaisnaiseksi valittu vantaalainen Sirwa Farik - joka toimii myös Irakin naisten yhdistyksen hankkeessa, jossa tuetaan maahanmuuttajanaisten kotouttamista - kiteyttää hyvin, sn että meillä olevat ongelmat johtuvat juuri yhteisöjen rakenteissa olevista ongelmista. Sirwa Farik pitää tärkeänä, että Suomeen saapumisen yhteydessä pakolaisille kerrotaan paitsi käytännön asioista, myös tasa-arvosta ja naisten oikeuksista.

"Monet maahanmuuttajanaiset voivat olla asuneet kymmenen vuotta Euroopassa, mutta elävät edelleen kuin Irakissa, jossa heillä ei ole vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä." Jutun voit lukea myös kokonaisuudessaan: https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/636058-vuoden-pakolaisnainen-on-vantaalainen-sirwa-farik-mies-murhattiin-irakissa-pakeni.

Allekirjoitan edellä mainitun täysin, ja lisään että tämä problematiikka ei koske vain Irak-taustaisia naisia, vaan monia eri kulttuureista kotoisin olevia maahanmuuttajanaisia. Miten varmistamme, että myös näissä yhteisöissä vallitsevat normit takaavat sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset oikeudet ja odotukset kouluttautua, työllistyä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan? Ja mikä tärkeintä: miten varmistamme, että myös heihin kohdistuvat sekusaalirikoset olisivat yhtä vakavia, tuomittavia, varteenotettavia, ja tutkimuksen arvoisia ,siitäkin huolimatta että vain minimaalinen osa niistä tulee poliisin tietoon tai ylittää uutiskynnyksen. Kokemukseni mukaan nykyinen epätasa-arvoinen kohtelu vaikuttaa myös seuraaviin sukupolviin, ja näyttäytyy nuorten tyttöjen kohdalla vahvana identiteettiongelmana. Palataanpa takaisin alkuperäiseen kysymykseeni: miksi seksuaalirikokset yleisesti järkyttävät meitä eniten silloin kun uhri on kantaväestöön kuuluva, vaikka maahanmuuttajanaisen riski joutua raiskauksen uhriksi on moninkertainen.

Ujuni Ahmed, Toiminnanjohtaja.