Maahanmuuttajanaisten työllistymishaasteiden moninaisuutta tutkittava tarkemmin

03.02.2020

Muutama viikko sitten Yle julkisti tutkimuksen https://yle.fi/uutiset/3-11167817 maahanmuuttajanaisten alhaisesta työllisyydestä. Artikkelia lukiessa saattaa ajatella, ettei se yllätä kielitaidon, koulutuksen ja  ammattitaidon puutteen vuoski. Myös rakenteellista rasismia ja syrjintää unohtamatta. Yllättävää tutkimuksessa oli sen sijaan se, että kielitaidollisten, koulutettujenkin naisten työllisyysaste oli edelleen niinkin alhainen. Toisaalta miesten osalta maahanmuuttajamiesten työllisyysaste on hyvinkin lähellä Suomessa syntyneitä miehiä. Artikkelissa nojattiin TEMin tutkimuksiin ja katsauksiin, joten ymmärrettävästi tämän tiedon kyseenalaistaminen ei olekaan olennaista. Sen sijaan on aiheellista miettiä, mistä tämä johtuu tai juontuu etenkin erikseen mainittujen kansalaisuuksien kohdalla.

Kyseisen artikkelin toteamat ja tulokset juurtuvat lyhyesti sanottuna kasvatukseen ja eri maahanmuuttajayhteisön/kulttuurin rakenneongelmiin.

Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajilla enimmäkseen on edelleenkin omat arvonsa ja näkemyksensä naisten ja miesten rooleista. Tämä sukupolvi kieltämättä haluaa lapsilleen parempaa elämää ja mahdollisuuksia kuin heillä itsellään oli sodan tai muun vainon takia, mutta toisaalta heillä on myös odotuksensa. Maahanmuuttajanaisille saattaa on hyvin tärkeää kouluttautua korkeasti, mutta yhtä lailla on heille tärkeää perustaa perhe sekä huolehtia perheestään mahdollisimman hyvin kuten heidän äitinsäkin teki, kokien ja uhraten paljon lastensa takia. Toisaalta miesten velvollisuus on kulttuurin mukaan elättää perhettä. Joissain kulttuureissa, jotka erikseen mainittiinkin edellä mainitussa Ylen artikkelissa, on itsestäänselvyys, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia riippumatta siitä, onko naisen koulutus samalla tasolla miehen kanssa tai jopa parempi. Eli naisen työllistymisen ja uravalinnan määrittelee koko yhteisö ja sen normit.

Milloin hän sitten astuu takaisin työelämään riippuu pitkälti henkilöstä, parisuhteesta ja hänen perhesuunnitelmastaan. Tämä tilastollisesti vaikuttaa työllisyystilanteeseen. Yleensä nuori maahanmuuttajataustainen Suomessa kasvanut tai syntynyt nainen kokee prioriteetiksi kyllä kouluttautua, jotta saa hyvän työpaikan ja aseman yhteiskunnassamme, mutta kokee yhtä lailla painostusta ja kokemusta olla hyvä vaimo ja äiti. Nuoret miehet kokevat painetta yhtä lailla olla hyvä aviomies ja poika maahanmuuttajavanhemmille. Se, minkälainen on hyvä aviomies/poika tai aviovaimo/äiti, on sitten kysymys erikseen riippuen minkälaisesta yhteisöstä on kyse, kuten onko perheen "yhteisö" hyvin konservatiivinen vai voiko mies itse päättää ydinperheensä rakenteista.

Vaikka nämä kaikki tilastot, tutkimukset ja katselmukset ovat tärkeitä yhteiskunnallemme, pitäisi kuitenkin muistaa, etteivät ne mittaa ihmisten sisintä, tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia. Kahden kulttuurin välillä kasvanut tietää ja tuntee miesten ja naisten välisen eron kasvatuksessa tietyissä kulttuureissa. Uran ja perheen merkityksen sukupuolille. Valinnan hyväksyttävyyden elämän valinnoissa. Ennen kaikkea valintojen vaikeuden. Oleellista olisi meidän kaikkien muistaa mistä syistä maahanmuutto on tapahtunut eri yhteisöjen kohdalla. Mukautuminen etenkin kasvatuksen suhteen on pitkä tie, joka vaatii tietämystä, hyväksymistä ja keskitetyn avun antamista ilman tuomitsemista.

Suomalaisessa kulttuurissa arvostus, minäkuva, elämäntilanne ja menestys määräytyykin vahvasti sillä, mitä työtä teet ja kuinka kouluttautunut olet. Sen vuoksi usein tavatessamme uuden ihmisen, "small talk" aloitetaan kysymyksellä toisen työstä. Joissain muissa kulttuureissa ensimmäinen kysymys on tiedustelu perheen voinnista. Tämähän kertoo heti, miten määrittelemme yhteiskunnassamme ja yhteisöissä, tärkeänä pitämämme aspektit onnelliseen elämään.

Siksi eri kulttuurien, normien ja kasvatuksen vaikutukset on tärkeätä huomioida tämänkaltaisissa tutkimuksissa. Oleellista on tarkastalle sukupuolten välinen tasa-arvo ja valtarakenteet eri kulttuuri- ja kieliryhmillä. Se osittain selittäisi tutkimuksen lopputulosta, mutta myös antaisi enemmän työkaluja millä voisimme yhteiskuntana vahvistaa rakenteita, jotta myös maahanmuuttajanaiset työllistyisivät paremmin. Tämän kaltaiset tutkimukset jäävät usein "vajavaisiksi", sillä niitä ei tarkastella eri maahanmuuttajayhteisöjen näkökulmasta. Jotta saamme tuloksista aukottoman, on otettava kaikki näkökulmat huomioon.