Pelastuin sukuelinten silpomiselta, kiitos isoveljelle.

30.09.2019

Haluan jakaa kokemukseni siitä, kuinka selvisin tyttöjen sukuelinten silpomiselta. Olin n. 10 kun kysyin mun veljeltä että pääsisinkö Afrikkaan mukaan tutustumaan mun sukulaisiin. Samana vuonna, kotimaani turvallisuustilanne parantui huomattavasti joten pääsin veljeni mukaan lähtemään. Päästyämme perille, ei mennyt kauan, kun sukulaisnaiset olivat halunneet "halalisoimaan" minua. Koko ikäni Suomessa asuneena, en tiennyt mitä he tarkoittivat. Lähdin kysymään veljeltäni, että mitä tämä "halalisointi" tarkoitti, sillä en ajatellut olevani mitenkään "haram" lapsi.

Mulla on aina ollut avoin ja läheinen suhde veljeeni, joten mun oli helppo lähestyä häntä, vaikka se ei näyttänyt olevan ihan normaalia ainakaan siihen aikaan siellä.  Että naiset ja miehet kävivät keskustelua tietyistä aiheesta. Kysymykseeni veljeni oli silmäänpistävän ärsyyntynyt, jopa vihainen. Hän kuitenkin vakuutti minulle ettei mulla ollut mitään syytä olla huolissani. Kuitenkaan hän ei kertonut mulle mistä oli kysymys ja uteliana lapsena halusin sen tietäää.

Seurailin veljeäni hetken ja huomasin jossain vaiheessa hänen keskustelevan sukulaisnaisten kanssa. Menin huomaamattomasti lähemmäs, jotta kuulin mitä he puhuivat. Veljeni kertoi naisille, että jos he silpovat minut, hän joutuu Suomessa vankilaan ja kysyi naisilta, että haluavatko he näin tapahtuvat. Naiset olivat yllätyneitä, mutta jatkoivat perustelujaan huolesta jota kantoivat minun naisellisuudestani sekä sosiaalisesta paineesta että mitä ihmiset minusta ajattelivat. He lupasivat kuitenkin veljelleni sen että jättävät mut rauhaan loman ajaksi. Tiedän kuitenkin, että mä olin onnekkaampi kun monet muut ympärilläni olleet tytöt niin muista pohjoismaista kun täältä Suomesta.

Vielä tänäpäivänä Suomessa, tiedän että en ole täysin "hyväksytty" naisena tietyissä piireissä yhteisössäni. Tämä mua ei onneksi kiinnosta sillä mun oma kokemus ja lähipiirini tuki riittää minulle. Olen tarkastellut paljon toiselta kannalta tyttöjen sukuelinten silpomista viimeaikoina, joka on miesten kokemus. Miehet, joiden kanssa olen keskustellut aiheesta, eivät olleet Suomessakaan tieneet vaimojensta silpomisesta ja tämä on ollut heillekin täysi yllätys. Myös he kärsivät tästä perinteen ympärille muodostuneesta vahvasta sukupuolittuneesta roolijaosta, jossa vain naiset ovat vain vastuussa perinteen haitallisuudesta keskustellessa. Itse he kokevat jonkinlaista maineen menettämisen pelkoa, joka hiljetää lähes kaikkia. Siihen liittyy myös laajasta ylipäätänsä seksuaalisuudesta puhuminen.

Syy miksi halusin kertoo tämän tarinani oli ottaa kantaa Suomessa käytävään keskusteluun tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Mä tiedän, että jos minä en olisi uskaltautunut kertomaan veljelleni eikä veljeni asetumaan naisia sekä kaikkia kulttuurinormeja vastaan, tänä päivänä olisin ollut uhri ilman päättämisvaltaa. Tyttöjen sukuelinten silpominen on juurtunut kulttuuriperimä jota pitää vallassa vahvat sukupuolittuneet roolijaot, häpeä ja väärä mielikuva että siitä puhuvat menettävät maineensa. Hiljaisuus ei ole tässä myöntymisen merkki vaan kysymys on hiljentämisestä. Meidän täytyy rohkaista esimerkillämme eikä vahvistaa tabujen ylläpitoa yhteisöissä pakenemalla kulttuurisensitivisyyten vedoten.

Toivon että jokasella olisi yhtä huolehtiva isoveli kuin minulla on. Tämä ei ole mahdollista eikä tarvitsekkaan, sillä meidän viranomaisten on VIHDOIN ryhdyttävä näille uhan alla olevien tyttöjen isoveljiksi.

Vierailija blogistimme on Suomen afrikkalainen, joka on koko ikänsä asunnut Suomessa.