Väkivallan monet kasvot

27.11.2019

Erosin lasteni isästä joitakin vuosia sitten. Vuosien henkinen väkivalta oli särkenyt voimavarani ja itsetuntoni vuosiksi, enkä enää jaksanut. Ero oli hankala ja monimutkainen. Naisena ero ei onnistunut valtaväestön tavalla, että jättää lapun luukulle. Kulttuurissani siihen tulee väkisinkin muita osapuolia.

Pitää kohdata miehen vanhemmat. He ovat yleensä eroa vastaan, koska avioero rikkoo yhteisön normeja. Normien rikkoutuminen asettaa häpeään yhteisön silmissä. Pitää tavata yhteisön jäseniä, joita et ole koskaan aikaisemmin tavannut. Heille pitää selittää yksityiskohtaisesti, miksi haluat erota miehestäsi. Avioliitto on sovittu yhteisön edessä ja se pitää myös purkaa yhteisön edessä.

Kerroin yhteisölle avioliitossani päivästä toiseen kohtaamastani henkisestä väkivallasta. Yhteisössä tämän nähtiin kuuluvan avioliittoon. Monesti kuulin, että mieheni on ihan hyvä, hänhän ei lyönyt. Sanottiin, että avioliitossa toinen osapuoli on aina huonompi. Annettiin ymmärtää, että tuskin saan parempaa. Sanottiin, että olen huono äiti enkä koskaan tule pärjäämään lasteni kanssa. Häpesin niin paljon, etten kehdannut pyytää apua keneltäkään. Uskoin mitä he sanoivat. Etten pärjää, olen huono. Kadotin itseni. Niinpä soitin miehelleni ja anelin häntä takaisin. Se oli hirveä kokemus. Nöyryyttävä.

Lopulta avioero kuitenkin koitti. Lapset jäivät minulle. Valitettavasti he eivät ole nähneet isäänsä tai isovanhempiaan sen koommin. Lasteni isoisä sanoi: "Sinähän sen eron halusit, pärjäile nyt niiden lastesi kanssa yksin." Lapseni olivat heille koston väline. He jättivät minut yksin vaille apua, jotta pyytäisin taas anellen heidän apuaan.

Yhteisön ääni on aina määritellyt minulle oikean ja väärän. Yhteisön ääni on aina määritellyt hyväksytyn ja kielletyn. Yhteisön ääni on päättänyt, mikä on hyväksi minulle. Nykyään mietin, mikä yhteisön ääni on? Mikä on yhteisö? Kaikkiviisas vanha tietäjämies? Muutamat joukkoon kuuluvat erimieliset? Kymmenien tuhansien yksilöiden ihmismassa? Kenellä on valta, voima ja kunnia puhua yhteisön äänellä?

Sanana "yhteisö" kai viittaa ominaisuuksiin, joista yksilön pystyy tunnistamaan ryhmän jäseneksi. Kieli, ihonväri, ryhmän tahtoon alistuminen. Yhteisön äänellä puhuminen puristaa ainutlaatuisten yksilöiden hienovaraisen kauneuden yhdeksi massaksi, jossa yhteisön yksilöt kadottavat oman identiteettinsä ja yksilöllisyytensä. Se pakottaa valitsemaan puolensa. Se jättää varjoonsa epätoivoisten yksilöiden avunhuudot. Yhteisön ääni vaiensi minutkin.

Yhteisön tulisi olla ainutlaatuisten yksilöiden ryhmä, jossa jokaisen ääni on tasa-arvoinen, yhtä arvokas. Kenelläkään ei ole oikeutta ottaa yhteisön ääntä itselleen, koska se kuuluu kaikille yhteisön yksilöille. Yhteisön äänen vahvistaminen hiljentää yksilöiden identiteetit ja hyväksyy hauraiden epätoivoisten avunhuutojen vaientamisen. Kenelläkään ei ole oikeutta ottaa yhteisön ääntä itselleen, koska se kuuluu yksilöille.


Kirjoittaja on anonyymi maahanmuuttajayhteisöön kuuluva henkilö. Fenix Helsinki ry tukee maahanmuuttajayhteisöjen hiljennettyjen äänien kantavuutta mahdollistamalla visioonsa ja arvoihinsa soveltuvien kannanottojen anonyymin julkaisun blogipalstallaan