Kannanotto: THL:n silpomisen vastainen työ herättää paljon kysymyksiä

12.06.2020

THL julkaisi perjantaina 5.6. Selvityksen tyttöjen ja naisten ympärileikkaamisesta ja sen esiintyvyydestä kouluterveyskyselyssä ja syntyneiden lasten rekisterissä. Seuraavan viikon torstaina 11.6 THL julkaisi blogikirjoituksen "Miten tyttöjen sukuelinten silpomisesta saataisiin luotettavasti tietoa" selvityksestään, jossa muun muassa perusteli minkä vuoksi kouluterveyskyselyä silpomisaiheesta ei ole jatkossa kannattavaa tehdä. Painavimpana syynä pidettiin kyselyn epäluotettavuutta. Kirjoituksessa todettiin, että kun muut epävarmuustekijät on poissuljettu, on mahdollista, että "muutama" Suomessa syntynyt olisi läpikäynyt silpomisen. THL:n käyttämä ilmaisu on suorastaan häpeällisen vähättelevä silpomisen kokeneita tyttöjä kohtaan. 

Kouluterveyskysely tehtiin toisen asteen ensimmäisen ja toisen asteen opiskelijoille ja sen mukaan Suomessa on 51 Suomessa syntynyttä silvottua tyttöä. Näistä 40 kertoi molempien tai toisen vanhemman syntyneen Suomessa. THL perusteli tiedon silpomistapauksista olevan todennäköisesti väärä, sillä maahanmuuttoa maista, joissa silpomiskulttuuria harrastetaan, on tapahtunut pääosin vasta 1990-luvulta lähtien. Hämmästystä kuitenkin herättää THL:n olettamus siitä, että nimenomaan vastaukset ympärileikkauksen osalta olisivat väärät eivätkä esimerkiksi vastaukset vanhempien synnyinmaasta.

Toinen huomionarvoinen seikka tutkimuksen saaduista tuloksista liittyy kohderyhmään, jolle kysely tehtiin. Kouluterveyskysely tehtiin ainoastaan toisen asteen ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille ja heistäkin vain lukio-opiskelijoiden osalta on varma tieto noin 70% osallistuneesta kaikista lukiolaisista. Sen sijaan ammattikouluista ei ole saatavilla kattavuustietoja, sillä ammatillista perustutkintoa suorittavien alle 21-vuotiaiden lukumäärästä ei ole tietoa. Paitsi että kattavuustietoja toiselta asteelta on vaikea saada, on myös otettava huomioon, että suuri osa niistä tytöistä, jotka elävät perheissä, joissa vaalitaan perinteisiä arvoja ja tyttö on silvottu, on epätodennäköistä, että tyttö jatkaisi toiselle asteelle, joten he jäävät tilastojen ulkopuolelle tyystin.

Olemme samaa mieltä, että kouluterveyskysely ei ole täysin 100% luotettava ja muitakin tutkimustapoja on oltava. Nämä eivät kuitenkaan saa tai voi poissulkea toisiaan. THL:n blogissa oli huolella mietitty eri syitä, miksi kyselyä ei kannata jatkaa, mutta mielestämme syyt, jotka puoltavat kouluterveyskyselyiden jatkamista ovat suurempia ja ehdottomasti välttämättömiä. THL vetoaa kyselyn kannattamattomuuteen nuoremmille ikäluokille esimerkiksi sillä, että 135 tyttöä oli epävarmoja siitä, onko heitä silvottu, joten nuoremmiltakaan ei kannata kysyä. Mikäli tosiaan on niin, etteivät tytöt ymmärrä kysymystä, on peruskoulun seksuaalivalistuksessa paljon parantamisen varaa. Jotta tutkimukseen vastaisi kattavasti koko ikäluokka, olisi äärimmäisen tärkeää saada kysymys silpomisesta kouluterveyskyselyyn jo peruskoulun viimeisille luokille. Silloin mukana olisivat kaikki ikäluokat, eikä väliinputoajia jäisi. Toisaalta niitä 135 tyttöä, jotka olivat epävarmoja siitä, onko heidät silvottu ei saa vastakkainasettaa niiden tyttöjen kanssa, jotka tietävät varmasti joutuneensa silvotuksi. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että näihin 135 epävarmaan tyttöön lukeutuu myös silvottuja, mikä taas kasvattaa kyselyn uhrilukua ja on taas omiaan puoltamaan kyselyiden jatkamista. Se, että epävarmoja oli noinkin paljon, kertoo lähinnä siitä, kuinka perusopetuksessa on jätetty oppilaille hälyttäviä aukkoja tietouteen seksuualiterveyden saralla ja näin ollen asia tulisi korjata ehdottomasti lisäämällä nuorten tietoutta, ei estämällä heitä vaikuttamasta. Piloillaan vastaavia nuoriakin varmasti löytyy, mutta he eivät saa olla syy olla antamatta ääntä sellaisille, jotka ääntään haluavat käyttää.

Tämän lisäksi on hyvin hämmentävää, että kouluterveyskyselyissä kysymys mahdollisesta seksuaaliväkivallasta ja väkivallasta ylipäätään on perusteltua, mutta tyttöjen sukuelinten silpominen jätetään erillisenä kysymyksenä pois. Tytöt itse eivät kuitenkaan välttämättä miellä silpomista seksuaaliväkivaltaan kuuluvaksi, joten he eivät myöskään osaa rastittaa kyseistä kohtaa. Tämä saa kyseenalaistamaan THL:n puolueettomuuden. Ei voi olla mahdollista, että tyttöjen seksuaaliturva silpomisen osalta ohitetaan kokonaan, kun se niin vastaansanomattomasti on seksuaaliväkivaltaa raaimmillaan.

Haluamme myös tuoda esiin kouluterveyskyselyn silpomisen ennaltaehkäisevän aspektin. Säännöllinen kouluterveyskysely takaisi, että vanhemmilla olisi suurempi kynnys silpoa tyttärensä, kun he tietäisivät säännöllisestä seurannasta. Tämän myötä olisikin aiheellista tuoda silpomisesta kysymys jo alaluokille, jolloin mahdollinen silpominen on niin tuoreessa muistissa, että tytön on mahdollista kysyä tai puhua aiheesta opettajalleen tai muulle turvalliselle aikuiselle. THL totesi myös, että yleisin ikä joutua silvotuksi on 4-10 vuotta, mikä taas THL:n mukaan vähentää tutkimuksen luotettavuutta siitä, että silpomista yhä edelleen tapahtuisi Suomessa syntyneille tytöille, kun se vastaajille on tehty jo mahdollisesti 10 vuotta aikaisemmin. Mikäli THL itsekin näin ajattelee, lienee perusteltua, että kyselyä tehtäisiinkin jo lähempänä silpomisikää, jopa ala-asteikäisille. Voi toki myös ihmetellä, miksi THL on lähtökohtaisestikaan halunnut tehdä kyselyn toisen asteen opiskelijoille, mikäli vastaukset eivät kuitenkaan edes kysymishetkellä anna ajantasaista tietoa.

THL:n vähättely jo löydetyistä tapauksista niin numeroiden kuin nyt vastausten oletettujen virheellisyyksienkin osalta on ollut suoraan sanottuna pöyristyttävää luettavaa jo vuosia. Silpomisen kokeneiden on varmasti jo lähtökohtaisesti vaikea puhua tabuna pidetystä aiheesta, mutta kun yhteiskunta, jonka tulisi kuulla ja tarttua toimeen, kun nuori on vihdoin saanut kerättyä rohkeutta kertoakseen intiimistä tragediasta, kääntääkin selän ja mitätöi, tulee korjaavasta kokemuksesta vain entistä arempi ja häpeällisempi. Aiheen arkaluontoisuus myös varmasti vääristää lukuja, mutta ainoastaan alaspäin. Kuitenkin vähättelyä vielä haitallisempaa on heidän haluttomuutensa jatkaa kyselyä silpomisesta. Nyt edes jossain määrin esiin päässeet tytöt joutuvat uudelleen maan alle. Kaikille jaettuun kysymyslomakkeeseen on paljon helpompi vastata kuin jollekulle erikseen esitettyyn kysymykseen saati omatoimisesti aikuiselle puhuminen.

Lisäksi haluamme huomauttaa THL:n valinnasta käyttää ainoastaan ympärileikkaus-sanaa tutkimuksessaan, mikä itsessään normalisoi ja vähentää itse silpomisilmiön sisältämää vakavuutta. THL on asiantuntijaorganisaatio, joka esimerkillään näyttää suuntaa sille, kuinka silpomiseen suhtaudutaan. Asemassaan THL:n on annettava silpomiselle sille kuuluva merkitys vakavana väkivallantekona, eikä lieventää sitä kulttuuriin kuuluvaksi traditioksi.

Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen tulisi nimensä mukaisesti edistää jokaisen suomalaisen terveyttä ja hyvinvointia. Se ei voi kääntää selkäänsä nuorten tyttöjen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ollessa vakavasti uhattuna vaan toimia rohkeasti ja epäilyksettä tyttöjen etua ajatellen.

Vaadimme THL:ää laatimaan selkeän ja konkreettisen strategian silpomisilmiön kartoittamiseksi ja sen ennaltaehkäisemiseksi, jotta Suomessa ei enää ole mahdollista silpoa yhtäkään tyttöä. Vaadimme THL:ää ottamaan vakavasti kouluterveyskyselyt ja jatkamaan niitä laajentaen peruskouluille. Vaadimme toimenpiteitä, joilla mitataan ja väliajoin tarkistetaan Suomessa silpomisen vastaisen työn onnistumista.

Suomessa ei tule normalisoida tilannetta, jossa kouluterveyskyselyssä reilu 50 Suomessa syntynyttä tyttöä kertoo tulleensa silvotuksi ilman minkäänlaisia jatkotoimenpiteitä tai pahimmillaan vähätellään niiden todennäköisyyttä.